Inspiraatiota kirjoittamisen aloitukseen: Banaanikärpäsen huono päivä

 

Varmasti jokainen kirjoittaja tunnistaa aloituksen vaikeuden. Mistä kirjoittaisin? Ja vaikka kirjoittamisen saisi aloitettua, saattaa alkaa miettiä laatua liikaa. Kun otsikko on jo niinkin hölmö kuin “Banaanikärpäsen huono päivä”, voi syntyä mitä tahansa. Inspiraationa voi siis käyttää mitä tahansa hölmöä – tärkeintä on saada moottori käyntiin!

Alla kurssilaisten esimerkkejä, miten banaanikärpäsen huono päivä saattaisi sujua.

___________________________________________________________________

Betty Banaanikärpänen heräsi banaanin kainalosta pää kohmeisena. Eilisilta oli vaihtunut yöksi baarikärpäsen seurassa. Oli tullut nautittua muutakin kuin kansalaisluottamusta. Betty oli juonut kaikkea mahdollista ja hieman mahdotontakin. Nimittäin banaanilikööriä. Muistaessaan sen Betty alkoi voida huonosti. Tuo kullanvärinen tahma-aine ei kuulunut hänen lemppareihinsa. Hän oli joskus tarttunut siivestään siihen, eikä ollut meinannut päästä irti. Baarikärpänen oli auttanut hänet pinteestä. Siitä oli jo kauan. Ainakin viikko.

Betty yritti lähteä lentoon, mutta se oli vaikeaa. Kun hän pääsi liikkeelle, liike jatkuikin koko päivän. Välillä hän seisahtui, mutta ei pitkäksi aikaa. Perheen pää uhkasi Bettyn henkeä jatkuvasti huiskimalla sinne sun tänne. 

Illan tultua Betty Banaanikärpänen painoi päänsä banaanin kainaloon. Juuri kun hän oli nukahtamaisillaan, hän tunsi jotain painavaa päällään. Perheen kissa oli laskenut käpälänsä Bettyn päälle. Niin loppui hänen päivänsä, joka sattuikin olemaan viimeinen huono päivä hänen elämässä.

***

Heräsin ja valmistuin kärpäseksi. - Tästä tulee paras päiväni! ajattelin. Olin valmistautunut tähän päivään pitkään. Olin miettinyt, miten päiväni tulisi menemään.

Etsin syötävää. Olin ajatelut, että olisi hyvä syödä heti alkajaisiksi. Pörräsin tässä tilassa, jota kait keittiöksi kutustaan. En voinut uskoa, että ruokaa olisi tässä maailmassa näin paljon. Nuuhkin ja pörräsin ympäri huonetta. Siinä se oli, se ensimmäinen ateriani. Olin ovela ja sukelisin tänne nykyiseen huoneeseeni pienestä kolosta, joka oli kuin minulle tehty.

Tunnen viiinin tuoksun ja olisiko hippunen banaania vai vallan rypälettä. Tätä tulen nauttimaan lopun elämäni, ajattelin. - Niinpä niin ajattelit, että jäi ansaan. - Mikä on hyvä ja mikä huono, heitän sinulle takaisin.

***

Graymund-Siegfried-Schnitchelz-Kügelillä oli huono päivä. Houkuttelevan teräksiseltä tuoksunut muovibanaani oli heitetty roskikseen, ja häntä pänni se suunnattomasti. Graymund-Siegfried-Schnitchelz-Kügel oli nimittäin banaanikärpänen, ja hieman yksinkertaisena otuksena se ei välittänyt, oliko ruoka tai esine syötävä tai ei. Kaiken syöminen pakkomielteisen pica-oireyhtymän mukaan oli sen suurimpia intohimoja veroilmoitusten täyttämisen ohella. Mitä hän olisikaan nyt antanut, että olisi päässyt listaamaan osaketuottojaan ja kiinteistöverojaan! Mutta sekin suunnaton ilo oli häneltä pilattu, joku pentele oli mennyt polttamaan veropaperit takassa muutama hieman liian vahvan vissyveden jälkeen. Graymund-Siegfried-Schnitchelz-Kügeliä pänni. Ja häntä pänni. Ja häntä pänni. Ja häntä pänni. Ja häntä pänni. Niin, sanoinko jo että häntä pänni? Kun Graymund-Siegfried-Schnitchelz-Kügel vielä näki kotikoira Äximytz-Engelsin häntäpään, niin hän muisti vielä enemmän että häntä pänni. Hän mietti, miten pelastaa päivä tai edes kurjistaa toisten päivää ihan vain vahingoniloisella terrorismilla. Ajatusleikki houkutti häntä yhtä puoleensavetävästi kuin liimalla valeltu, lietealtassa käynyt matkapuhelin.